Autuas perjantai-päivä. Sain tänään aikaiseksi yhden supertärkeän asian, mikä on roikkunut ilmassa vuoden päivät mukamas kiireen vuoksi. Tunnet ehkä tilanteen: on asia, joka on tärkeä ja vaatii paneutumista, mutta kyseiseen asiaan paneutuminen tuntuu maailman epähoukuttavimmalta. Tällaisia ASIOITA tulee lykätyksi ja hylätyksi ja lykätyksi. Niiden hoitaminen vaatii erityistä mielentilaa, aikaa, rauhaa, fokusta...

Sen lisäksi, että hoidin ASIAN, niin olin hemmottelemassa itseäni auyrvedisellä urheiluhieronnalla sekä intialaisella päähieronnalla. Olen käynyt viimeksi hierojalla noin kuusi vuotta sitten, joten otin ilon sataprosenttisella antaumuksella ja hartaudella vastaan. Olo oli autuas ja nyt melkein harmittaa, että olen alkanut pilata nirvanaani istumalla tietokoneen ääreen miettimään, miten saisin yhden pdf:n ja muita kuvia tänne sivuilleni latailtua.

Tänään on ollut lähes vapaapäivä. Ei yhtään tuulihousuja, ei yhtään hikeä, ei yhtään ohjausta tai valmennusta, ei yhtään liikuntaa. Paitsi pieni pakollinen pyörälenkki kaupungin keskustaan. Ja iltapalaksi pizzaa. 

Joulu on tulossa vaaleana, vaan ei haaleana eteläänkin. Eilen minulla oli reipashenkinen työpäivä ja tavoilleni uskollisena fillaroin pikku tuiskusta huolimatta ympäri kaupunkia. Iltapäivään saakka homma vielä toimi jotensakin rapsakkaasti, mitä nyt Hakaniemen torin laidalla rantatiellä tuuli tarttui sen verran navakasti minuun ja menopeliini, että oli pakko hypätä satulasta alas ja puskea ratsuni hillitymmille poluille. Selvisin posket punaisina ja itseeni tyytyväisenä Kumpulaan saakka. - Ihan turhaa olisi ollut jättää pyörä parkkiin, mietin perille päästyäni. Pari tuntia myöhemmin keliolosuhteet olivat pyöräilijän kannalta hurjistuneet entisestään.

Sää muuttui Helsingin katukuvassa yhtä nopeasti kuin vuoristomaisemissa, missä yhden hetken auringonpaiste kääntyy minuuteissa täyssumuksi ja lumitulvaksi.

Lunta oli tuiskuttanut kaduille useita kymmeniä senttejä. Ihmiset talloivat auraamattomia jalkakäytäviä. Lunta oli polviin saakka. Ja minä olin ainoa pyöräilijä.

Ihan mahtavaa. 

Hanki oli pyöräteillä onneksi pehmeää puuterilunta ja se tuprusi mukavasti renkaiden alla. Onneksi ei ollut kiire seuraavaan toimipaikkaan. Välilä oli pakko luovuttaa ja taluttaa oranssia menopeliä sen ja minun menohaluista huolimatta. Etenemiseen meni aikaa, mutta se oli hauskaa. Ihan oikeasti. Lumen alle peittyvä sunnuntaihorteinen pääkaupunki näytti pirun kauniilta.

Syvän lumen pyöräilypäivän päätteeksi suloinen citymenijäni päätyi ystävällisen tuttavan auton kyytiin. Viimeiset kilometrit sekä minä että pyöräni nautittiin lämmöstä ja suojasta. Tässä vaiheessa mukavuudenhalulle pystyi jo antamaan periksi. Illalla oli väsynyeen autuas olo. Ihan kuin olisi ollut isomminkin luonnossa tarpomassa.

On tuossa syvänlumenpyöräilyssä oma fiiliksensä. Lumi paukkuu kasvoihin ja koskaan ei tiedä, mihin lumen alla renkaillaan törmää. Kehonhallinnallisesti täytyy virittäytyä myös jännittäviin tilanteisiin. Sunnuntai-päivä oli toimiva tähän tarkoitukseen: liikennettä vähemmän ja katujen aurausjärjestelmä ei ollut ehtinyt täyteen toimeen. 

Lunta tulee tänäänkin. Ehkä nyt täytyy kaivaa sukset ja lähteä niillä Stockalle jouluostoksille... See you there!

Mieletöntä keliä pukkaa. En muista, milloin olisi joulun aikaan ollut näin valkoista Helsingin keskustassa. Aamulla lumisade jatkui viistona pyrynä ja iltapäivällä: aurinko! Äkkiä lenkkitossut jalkaan ja rantaraitille ihailemaan maisemia. Pehmeässä lumessa askel kulki, aivot valaistuivat ja hiki virtasi. Pakkastakaan ei tainnut tänään olla kovinkaan paljon. Ainakin tuntui lämpimämmältä kuin perjantain parinkymmenen miinusasteen keli. Hyvin onnistui lenkkeily silloinkin, mutta henkistä kanttia lenkillelähtötilanteessa helpotti se, etten tiennyt kuinka paljon pakkasta tosiasiassa oli. Turha siis katsella ikkunasta pelokkaana ulos ja äimistellä pakkasmittaria. Parempi laittaa vain vaatetta niskaan ja painua ulos. Jokainen keli kantaa, eikä huonoinkaan keli ole yleensä niin huono kuin sisältä katsoessa näyttää.

Nyt on aika siirtyä suksisivakointiin ja kolkata Levin lakeudet. 

Lämpöistä joulunaikaa!