Miten liikkua, kun ei voi? Passiivinenkin liikunta huoltaa sydäntä

Uusimmassa Liikunta&Tiede-lehdessä oli lyhyt tutkimusartikkeli, jossa kerrottiin passiivisen liikunnan terveysvaikutuksista. Passiivinen liikunta on siis liikuntaa, jossa liikkuva henkilö ei itse aiheuta kehonsa liikettä lihaksia aktivoimalla, vaan raajojen liikuttelu tapahtuu esimerkiksi toisen ihmisen tai laitteen avulla. Terveet henkilöt voivat harjoittaa passiivista liikuntaa rentouttamalla tietoisesti lihaksensa ja antamalla avustavan henkilön tai laitteen tehdä työn. Selkäydinvammapotilailla taas alaraajojen passiivinen liikuttelu ei ole valintakysymys, vaan ainoa tapa niitä liikuttaa.

On tiedossa, että liikuntakyvyttömiä selkäydinvammapotilaita uhkaavat monet liikkumattomaan elämäntapaan liittyvät sairaudet. Kun isot lihasryhmät ovat poissa pelistä, muuttuu myös sydämen toiminta oleellisesti. Tämä vaikuttaa edelleen sydämen rakenteeseen heikentämällä sen supistumiskykyä ja lisäämällä sidekudoksen määrää. Verisuonet päätyvät toimimaan puolella teholla, koska niiden toimintaa tehostava lihasten pumppaustoiminta on tipotiessään. Tämä vaikuttaa edelleen aineenvaihduntaan, koska verenkierto on väylä, jota pitkin ravinteet kulkevat soluihin. Muutokset sydämen toiminnassa ja suurimman aineenvaihdunnallisesti aktiivisen kudoksen, lihasmassan, määrän dramaattinen väheneminen vaikuttavat ikävällä tavalla muun muassa rasvojen ja sokereiden hyödyntämiseen.

Täysi vuodelepo aiheuttaa nopeasti dramaattisia muutoksia myös täysin terveillä.  Lihakset voivat surkastua jopa 1,5 kiloa kymmenen päivän vuodelevon aikana. Lihasmassaa lähtee etenkin jaloista. Selkäydinvammapotilaalla surkastuminen on vielä dramaattisempaa.

Miten liikkua silloin kuin ei voi liikkua? Miten liikkua, kun itse ei voi tai kykene, kun liikettä käskyttävät hermot ovat poissa pelistä? Onko silloin alistuttava sydämen ja verenkiertoelimistön asteittaiselle rappeutumiselle?

Kanadalaiset tutkijat rakensivat asiaa selvittääkseen selkäydinvammautuneille rotille automaattisen kuntopyörän, joka liikutti itsestään rottien jalkoja. Rotat treenasivat 2 x 30 min päivittäin viisi kertaa viikossa. Koe kesti kuukauden. Treenijakson jälkeen sydämen toiminta ja rakenne vastasivat terveiden rottien tilannetta. Myös veren rasva-arvot olivat kohentuneet huomattavasti.

Toimiiko sama ihmisillä? En näe syytä, miksi ei toimisi. Tutkimustuloksia odotellessa, voin jälleen todeta, että kaikki liike, miten vähäpätöisen oloinen tahansa, on merkityksellistä. Joskus 90-luvulla naureskeltiin kuntosalilaitteille, jotka liikuttivat ihmisen raajoja ilman, että ihmisen täytyi itse ponnistella. Toki liikunnan kokonaisvaltaiset, lihaksia, hermostoa, luustoa, sydäntä, aivoja ja muita kudoksia, vahvistavat vaikutukset ovat parhaimmillaan, kun itse tahdonalaisesti liikuttaa jäseniään, mutta passiivinen liikuttaminen saattaa olla avain hyvinvoivaan arkeen silloin, kun on jostain syystä estynyt itse liikkumaan.

Kaikki liike on merkityksellistä.

Lähteet:

Patrick Kortebein, T. Brock Symons, Arny Ferrando, Douglas Paddon-Jones, Ola Ronsen, Elizabeth Protas, Scott Conger, Juan Lombeida, Robert Wolfe and William J. Evans: Functional Impact of 10 Days of Bed Rest in Healthy Older Adults. The Journals of Geroltology, 2008.

West CR, Crawford MA, Poormasjedi-Meibod MS, Currie KD, Fallavollita A, Yuen V, McNeill JH, Krassioukov AV: Passive hind-limb cycling improves cardiac function and reduces cardiovascular disease risk in experimental spinal cord injury. J Physiol. 2014 Apr 15;592(Pt 8):1771-83.

Kalliokoski Kari: Passiivinenkin liike tekee hyvää selkäydinvammapotilaalle. Liikunta&Tiede 3/2014, s. 93.