17. Syyskuu 2020
Tapahtumat, matkat, workshopit ja retriitit 2021
Tänne päivittyvät vuoden 2021 Katja Liljan järjestämät tapahtumat s... Lue lisää
19. Elokuu 2020
Syksy 2020
 Katja Liljan live- ja online- kurssit syksyllä 2020  Syksyllä 2020 on tar... Lue lisää
13. Toukokuu 2020
Katja Lilja online kesä 2020
 Katja Liljan online-tunnit ja kurssit kesällä 2020 Yleistä kursseille osa... Lue lisää
26. Maaliskuu 2020
Katja Liljan online -tunnit kevät 2020
 Katja Liljan online-tunnit keväällä 2020 Osallistu ohjattuihin liikunta- j... Lue lisää
28. Marraskuu 2019
Kevät 2020
 Kevät 2020: Katja Liljan kurssit, tapahtumat ja workshopit KEVÄÄN IYENGARJ... Lue lisää

Pune-blogi: osa 14

12. Elokuu 2012 - 13:13

10.8.2012

Illalla olin katsomassa Gulnazin Womens Intermediate 1:en. Hipsin siis eka kertaa yläsaliin, joka sekin on yllättävän suuri. Tämän viikon yleisteemana täällä on eteentaivutukset ja kyllä mimmit siihen suuntaan tosiaan pantiin taipumaan.

Kävin ostamassa Pune Centralista, joka on iso tavaratalo instituutin lähellä, luonnonjogurttia ja pähkinöitä. Tänään ei ollut sisään mennessä isompia turvatarkastuksia, vaikka metallinpaljastinten läpi aina tie tavarataloon käy. Välillä tsekkaavat kassit ja pakkaavat käsveskat erillisiin sinetöitäviin muovikasseihin, jotka avataan vasta kassalla. Tänään oli siis lungi meininki.

Ajattelin kävellä kotiin kiertotietä ja eksyin hämärtyvässä illassa tiivistunnelmaiselle kadulle. Siellä oli jonkinlaiset juhlat alkamassa tai muuten vain kevyesti keskellä perjantai-iltaa meininki. Musiikki pauhasi kadulle roudatuista äänentoistolaitteista, volyymit olivat sen verran kaakossa, että jouduin pitelemään korviani. Paikalle oli kerääntynyt paljon lapsia, jotka iloitsivat musasta ja joiden korvia minä säälin. Katu oli kuin kotikatu. Siellä ei kulkenut autoja, koska ei mahtunut. Asumukset olivat levittäytyneet kaduille, ihmiset olivat ulkona ja kokkasivat ja kuivattivat pyykkiä kadun ylitse. Muutama vuohi määki sivustalla ja pari isoa sikaa etsi syötävää. Ja tietenkin sitten vielä kourallinen niitä laihoja, pitkäjalkaisia koiria, joita on täällä joka paikassa. Unohtamatta roskakasoja ja kaiken läpitunkevaa virtsan tuoksua.  Ja ihmisiä, paljon ihmisiä, hinduja, muslimeja, kristittyjä, ateisteja. Yhteensä Intiassa asuu noin 1,2 miljardia tyyppiä, mikä on melkein 20 % maailman koko väestöstä. Eli vielä kerran: paljon ihmisiä. Kaikkialla.

Intia on juuri tätä: kulman takana on iso eurooppalaisen oloinen tavaratalo ja toisen takana äärimmäinen köyhyys. Yhteen kulmaan on paikoitettu bemari ja toisessa kädet kurottavat kohti almua anoen. Kaikki vieri vieressä tiiviisti. Eetterinä paljon ääntä ja tuoksuja, värejä.

Palasin lopulta tutuille reiteille ja oikaisin puiston läpi Lakaki Roadille. Vehmaassa puistossa oli vielä enemmän meteliä kuin viereisellä kadulla. Korkealla humisevien puiden latvustot olivat aivan täynnä kaikenmaailman lintuja ja lepakoita. Kakofonia oli korvia huumaava. En ole ihan varma, pidänkö luontoäänistä tässä mittakaavassa. Tulevatko kaikki eläimet sinne vasta illan pimetessä? Kun valoisan aikaa puiston läpi poikkeaa, niin siellä on ihan hiljaista.

P.S. Vuonna 2025 Intian väkiluvun on ennustettu ohittavan Kiinan väkiluvun. Alkavat hiljaiset saarekkeet täällä käydä vähiin.

Kommentoi

Nimesi:

Kommenttisi:

captcha
Kirjoita kenttään yllä olevat merkit:

 
border border