Katjan kauneudenhoitoblogi

En melkein ikinä tee itselleni mitään naamioita. En siis laita naamalleni sellaisia syväpuhdistavia, ihania tahnoja, kuorrutteita, kurkkuja tai muita vihanneksia ja anna niiden vaikuttaa ja elvyttää rasittunutta hipiääni. Minulla on kyllä aina välillä ollut naamioaineita kaapissani, mutta ne ovat jääneet käyttämättä. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen laittanut ehkä 2-3 kertaa elämässäni naamion itselleni ja ollut kerran tekemässä juttua kasvohoidosta, jossa tehtiin ehkä joku naamiokin.  Jotenkin en vain jaksa soossata itseni kanssa tuosta näkökulmasta. Vaikka hipiäni on varmasti usein rasittunut ja ilahtuisi kaikista siihen levitettävistä kakuista ja kermoista.

Tänään oli sitten elämäni ehkä kolmas naamiopäivä. Olin Alepassa ruokaostoksilla ja hypistelin siellä kaikkia Rainbown halpispesunesteitä, kun silmiini sattui kerta-annospusseja suklaakasvonaamiota. Juuri minun tarpeisiini suunnattu, suorastaan heräteostokseen pakottava tuote: suklaa houkuttimena ja kertarysäyksellä selvä, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kerran käytetyistä, kaapissa kovettuvista purnukoista. Nyt paksu naamiotahna on kasvoillani ja kaulallani ja mietin, että tuoksu voisi olla huumaavampikin, suklaisempi. Jotenkin inspiroiduin ihan blogikirjoittamiseen asti tästä kuivasta kiristymisen tunteesta kasvoillani, kun savikakku jämähtää ja virittää iholleni uuden, tummanruskean, karhean pinnan.  

Tauko.

Naamio on pesty pois. Hinkkasin naamaani noin viisi tai ehkä kymmenen minuuttia. Se on enemmän kuin olen yhteensä naamaani hinkannut viimeisen viikon aikana. Jo sen vuoksi taisi tulla syväpuhdasta, kuten pakkauksessa luvattiin. Tarkasta pesemisestä huolimatta valkoinen pyyhe muuttui ruskeaksi ja ympärilläni leijailee edelleen kumman makea, ei niin suklainen tuoksu. Ruskeita raitoja löytyy kylppärissä sieltä täältä. Ei niin esteettistä. Jotenkin on tyhjä ja kaikkensa antanut olo, niin kuin aina suurten tunnekokemusten jälkeen tapaa olla.

Entä lopputulos? Kannattiko? Jos otetaan huomioon sekä välitön panos-tuotos-suhde että pidemmän aikavälin vaikutukset, niin kyllä naamion tekeminen ehdottomasti kannatti. Tunnen itseni paljon paremmaksi, jotenkin makeammaksi ihmiseksi. Uskon, että muutkin huomaavat muutoksen.

Jälkikirjoitus: Kohtuullista kauneudenhoitohuviani on naamioiden satunnaisen tekemisen lisäksi tutkia erilaisten shampoo- ja hoitoainepurkkien pakkausgrafiikkaa. Niissä on usein ihan mielettömiä poikkileikkauskuvia siitä, miten juuri tällä kyseisellä hoitoaineella huuhdottaessa erilaiset vitamiinit ja hivenaineet juoksevat kohti päänahkaa ja vanha solukko ja kuonat kiitävät poispäin. Ihan uskomattomia graafisia esityksiä ja taulukoita, joiden seurana vakuuttava tieteellisvaikutteinen saateteksti muutaman niin vaikean ja hienonoloisen sanan kera, että ei voi kuin uskoa, että tämän on oltava hienoa, kun ei edes oikein ymmärrä, kuinka hienoa.