Epäkorrektisti leipäjonoista

HS otsikoi tänään (10.5.2011) näyttävästi Helsingin Kallion leipäjonosta:  Köyhien vieroksuminen hävettää kalliolaisia. Helsinginkadulla on jaettu Heikki Hurstin organisoimana ruokaa ilmaiseksi vähävaraisille vuodesta 2005. Kallion elintarvikkeiden jakopisteen eteen kertyvistä jonoista on valitettu vuosien varrella. Valittaneet ihmiset asuvat taloissa, joiden edustalla leipäjono säännöllisesti kiemurtelee. Jutusta sai sellaisen kuvan, että asia, jota asukkaat ovat arvostelleet, on köyhyys ja köyhien näkyminen katukuvassa, vaikka arvostelun kohteena ollut asia on jono.  

Leipäjono-argumentoinnissa ovat menneet puurot ja vellit sekaisin. Kun asukkaat arvostelevat jonoa rappunsa edessä, he eivät arvostele köyhiä, vaan jonoa ja ihmismassaa ylipäänsä. Ei ole väliä, onko talon edessä säännöllisesti rikkaiden, köyhien vai keskituloisten jono. Ydinkohta on, että siinä on säännöllisesti pitkä jono, joka tarkoittaa suurta ihmismassaa. Kun ihmisiä on paljon paikalla, syntyy melua, ahtautta ja jätettä. Sellaisia ihmiset ovat, köyhät, rikkaat ja keskituloiset.

Vaikka on poliittisesti epäkorrektia ymmärtää leipäjonosta valittavia ihmisiä, niin minä ymmärrän heitä täysin. Myös minua ärsyttäisi, jos asuinpaikkani edessä olisi säännöllisesti lauma ihmisiä, olivatpa he sitten jonottamassa diskoon, pankkiin tai elintarvikkeiden hakuun. Ketä teistä ei ärsyttäisi?

Elintarvikkeiden jakopiste tulisi siirtää keskusta-alueella jollekin torille tai sellaiseen paikkaan, jossa on lähinnä liiketiloja. Kaupunki voisi osoittaa ystävällisesti jakopisteelle paikan.  Hakaniemen tori ei olisi huono vaihtoehto. Näin Hurstin tärkeälle työlle saataisiin sopuisa jatkumo.