19. Kesäkuu 2019
Kevät 2020: retriitit ja matkat
 Kevään 2020 ylelliset Gardan retriitit ja uutuutena Tuomiston kartanon joogaretri... Lue lisää
19. Kesäkuu 2019
Workshopit, kurssit ja tapahtumat syksyllä 2019
Syksy 2019! Katja Liljan (os. Keränen) ohjaamat kurssit ja workshopit   Iyengarjooga... Lue lisää
29. Maaliskuu 2019
Katja Keräsen ohjaamat workshopit kesällä 2019
 Iyengarjoogan® Dharana-workshopit Studio Yamassa Helsingissä, kesä 2019 Al... Lue lisää
7. Joulukuu 2018
Kevät 2019: kurssit ja workshopit
Katja Keräsen ohjaamat kurssit, viikkotunnit ja workshopit keväällä 2019 ... Lue lisää
20. Kesäkuu 2018
Liikunnalliset viikonloput ja workshopit syksyllä 2018
Tule mukaan liikunnallisiin viikonloppuihin ja workshopeihin syksyllä 2018Hellitä hetke... Lue lisää

Samalla rannalla

30. Tammikuu 2011 - 15:29

Tänään otin aurinkokylvyn hölkötellen rantareitillä. Koska oli sunnuntai ja aurinko, joka on muuten viime aikoina ollut harvinainen ilmestys, niin tuttu, talvisin yleensä autio, rantareitti oli kansaa valtoimenaan. Oli kävelysauvaa, pulkkaa, suksea, kelkkaa, vaunua ja vempainta. Oli turkkia, tuulihousua, toppapukua, huulipunaa, hiuslakkaa, hajuvettä ja aurinkolasia. Oli rouvaa, herraa, lasta, mummoa, vaaria, lössejä, porukoita ja vielä isompia porukoita, jotka täyttivät kävelyreitin täpösen täyteen, niin että hölköttelyyn pääsi kätevästi liittämään ketteryysominaisuuksia kehittävän pujotteluharjoituksen. Kaikki olimme ottamassa aurinkokylpyä samoilla mestoilla. Muistin, miksi en osallistu joukkojuoksutapahtumiin.

Juokseminen on parasta yksin. Se ei ole herkkua kaikilla mausteilla silloin, kun ympärillä on vappuhulinan kaltainen karnevaali. Juokseminen on myös ihan ok kaverin kanssa tai pienellä kaveriporukalla, mutta silloin juoksemisen merkitys muuttuu. Se ei ole enää lepoa omissa ajatuksissa tai irti niistä. Se ei ole enää meditaatiota.

Yhdessä (kaksin tai pienessä porukassa) juostessa tulee hyvä olo ja siitä saa liikunnan jakamiseen ja sosiaalisuuteen liittyviä elämyksiä. On ihana tuuletella jälkeenpäin lenkkikaverin kanssa, miten hyvä fiilis on ja matkalla voi välillä huomata toisen osoittamana ympäristöstään asioita, jotka olisivat omissa oloissa juostessa jääneet huomiotta. Pari- ja ystävyyssuhteissa on mahtavaa, kun kaikki nauttivat liikunnasta ja liikuntahetkiä pystyy ainakin jonkin verran jakamaan toistensa kanssa. Valmentajana on mukavaa tsempata valmennettavaa ja saada tämä löytämään juoksemisen ilo.

Silti. Kun haluan lenkiltä vapaata assosiaatiovirtaa, aistien kokonaisvaltaista tuulettumista ja täydellistä meditatiivisuutta, niin silloin ponkaisen matkaan yksin ja pyrin parhaani mukaan pysymään pois ihmisten täyttämiltä pujottelureiteiltä.

Kommentoi

Nimesi:

Kommenttisi:

captcha
Kirjoita kenttään yllä olevat merkit:

 
border border