19. Kesäkuu 2019
Kevät 2020: retriitit ja matkat
 Kevään 2020 ylelliset Gardan retriitit ja uutuutena Tuomiston kartanon joogaretri... Lue lisää
19. Kesäkuu 2019
Workshopit, kurssit ja tapahtumat syksyllä 2019
Syksy 2019! Katja Liljan (os. Keränen) ohjaamat kurssit ja workshopit   Iyengarjooga... Lue lisää
29. Maaliskuu 2019
Katja Keräsen ohjaamat workshopit kesällä 2019
 Iyengarjoogan® Dharana-workshopit Studio Yamassa Helsingissä, kesä 2019 Al... Lue lisää
7. Joulukuu 2018
Kevät 2019: kurssit ja workshopit
Katja Keräsen ohjaamat kurssit, viikkotunnit ja workshopit keväällä 2019 ... Lue lisää
20. Kesäkuu 2018
Liikunnalliset viikonloput ja workshopit syksyllä 2018
Tule mukaan liikunnallisiin viikonloppuihin ja workshopeihin syksyllä 2018Hellitä hetke... Lue lisää

Liikunnan harrastaminen: itsekuria vai hedonismia?

28. Tammikuu 2011 - 17:56

Aurinko paistoi kauniisti aamusta alkaen. Isosta, likaisesta ikkunasta se yritti olkkariini kurkistella ja vakuutella hyvistä aikeistaan. Lenkkitossut jalkaan ja täydellisten aistinautintojen pariin meren rantaan. Oi mitä luksusta: koko aamupäivä vapaana ja aikaa käyttää oman onnensa lisäämiseen. Lenkin jälkeen reilun tunnin mittainen joogaharjoitus ja lounas lumisen puiston vieressä, auringon voitelemassa ravitsemusliikkeessä. Täydellinen päivän aloitus.

Joku kommentoi aamunavaustani: \"Huh, huh, kuinka sinä jaksat? Sulla on kyllä tosi hyvä itsekuri.\" Kuri? Ja minä ajattelen lähinnä temmeltäväni hegemonian heinikolla. Silti jonkun silmiin se näyttää askeetin paratiisilta, vaivalloiselta, raskaalta, hengästyttävältä.

Liikuntasuhde voi rakentua hyvin erilaisten merkitysten pohjalle ja sen myötä samaisen asian voi kokea luotaantyöntävänä tai suoranaisena autuutena, itsekurina tai hegemoniana. Liikuntatieteiden tohtori Pasi Koski Turun yliopistosta piti kiinnostavan esitelmän liikuntasuhteesta Helsingissä Tieteen päivillä. Liikuntasuhteemme on paitsi yksilöllisiä valintoja niin myös kulttuurista muovautumista. Olennaista liikuntasuhteessa ovat Kosken mukaan ne merkitykset, joita liikunnan ilmiöille annamme. Merkityksenanto ei ole nappia painamalla muutettavissa ja päätettävissä, vaan se syntyy vähitellen, pitkäaikaisen muovautumisen ja muokkaantumisen tuloksena. Liikunnasta löytää jatkuvasti myös uusia merkityksiä, jotka ohjaavat mahdollisesti uudenlaisten liikuntaharrastusten ja kokemusten pariin. Koski kiteytti kiinnostavasti sen, mikä saa toiset yhä uudestaan ladun varteen tai treenisalin kuumuuteen: \"Mitä enemmän tärkeiksi koettuja merkityksiä liikunnasta löytää, sitä aktiivisempi liikkuja.\"

Kun liikuntaa on harrastanut tarpeeksi kauan, esimerkiksi 35 vuotta, niin liikkumiseen eittämättä alkaa kasautua tukuttain enemmän merkityksiä, joita siihen latasi 35 vuotta aiemmin liikuntaharrastamista aloittaessaan. Mitä pidemmäksi liikuntasuhde muodostuu, sitä enemmän ikkunoita sen kautta aukeaa. Kosken mukaan yhden, yksittäisen liikuntakerran starttaamiselle on olennaista motivaatio, mutta jotta liikunnasta saisi elämäntavan, niin siitä on löydyttävä paljon itselle tärkeitä merkityksiä.

Liikuntaa jaksaa harrastaa, jos kokee, että joskus raskaankin ponnistelun aikana tai sen jälkeen kokee jotain sellaista, joka tekee siitä kaiken ponnistelemisen arvoista. Jotain sellaista, joka lopulta poistaa ponnistelun ajatuksen ja jättää päälle hyvän fiiliksen, flown, kirkkauden, vahvan hereillä ja elossa olon kokemuksen. 

En tiedä kovinkaan monta asiaa, jotka olisivat kokonaisvaltaisesi nautinnollisempia kuin liikkuminen. Ihan miten vain: juosten, luistellen, tanssien, joogaten, hiihtäen, uiden, kokeillen, leikkien.

Totta puhuakseni: sohvalla löhöily on mielestäni myös supernautinnollista ja siihen liittyy suoranainen positiivisten merkitysten avaruus. Erityisen nautinnollista se on hyvän treenipäivän jälkeen.

\"Mitä useammin liikkuu, sitä enemmän merkityksiä liikunnasta löytää.\" (Koski P, 2011). Olen samaa mieltä.

Kommentoi

Nimesi:

Kommenttisi:

captcha
Kirjoita kenttään yllä olevat merkit:

 
border border