Muotia ja suunnittelua

Katselin eilen Teemalta dokkaria muotisuunnittelija Valentinosta. Dokumenttia ja dokumenttia. Tuntuu, että tuloksena oli aika harkitun haluttua ja kohdettaan kiltisti kuuntelevaa filmatisointia.

Arvostan vaatesuunnittelua ja Valentinoja sinänsä. Kauniissa vaatteissa, niiden veistelemisessä ja luovuuden lentämisessä ei ole mitään vikaa. Vaatesuunnittelu on tärkeä ala muotoilun saralla muun muassa siitä käytännöllisestä syystä, että vaatteita päällemme joka tapauksessa tarvitsemme.

Silti tuntuu, että tämä Ludvig IV:n hoviharmonian kaltainen elämää suurempi show vaatteiden ympärillä, jota esimerkiksi Armanit, Valentinot ja Lagerfeldit pyörittävät, on enemmän kuin yliladattua. Haute couturea ympäröi kummallinen pönötys ja pompöösiys, se millaisten esteettisten ihanteiden varaan kaikki vaatekappaleita ympäröivä rakennetaan, näytökset, naiset, juhlat, suunnittelijan oma imago, on kummallisen jähmeää.

Ehkä suurten suunnittelijamiesten imagot kaikkinensa ovat vain huolellista brändäystä ja harkiten arvioitua mediajulkisuutta. K. Lagerfeldkin on pystykauluksineen, ponihäntineen ja sormuksineen viimeiset kolkytvuotta näyttänyt tismalleen samalta. Mikä voi olla parempi logo tuotteille kuin ikuisesti samalta näyttävä suunnittelija? 

Ja kun kamerat sammuvat ja salamavalojen välke taukoaa, niin Kalle L. syö pyttipannua ja huilaa sohvalla kukallisissa kalsareissa.