In memoriam: Leena Palotie

Suuresti arvostamani suomalainen akateemikko, geenitutkija Leena Palotie on kuollut.

Muistan, kun 90-luvun puolivälin kieppeillä olin Helsingin Yliopistolla kuuntelemassa Esa Saarisen ja Kirsti Lonkan avointa luentosarjaa mistä lie aiheesta. Leena Palotie oli yksi vieraista. Hän teki raikkaalla täysin epäpönöttävällä ja epämuodollisella olemuksellaan ehtymättömän vaikutuksen minuun.

Palotie oli hemmetin määrätietoinen, laaja-alainen ja kyvykäs nainen, mutta kauniimmin mieleeni jäi hänen innostavuutensa: kyky saada ympärillä olevat ihmiset innostumaan. Palotie oli niin syttynyt asialleen ja osasi kertoa siitä sellainen palo silmissään, että luennon jälkeen pystyin hyvin ymmärtämään, miksi geenitutkimus on kiinnostavinta mitä on. Palotiessä hekui sellainen lapsenomainen aito innostus, joka monesti arjessa helposti katoaa. Uskon, että hän on ollut inspiroiva johtaja tutkimusryhmilleen ja mahtavaa, että monet alan opiskelijat ovat saaneet nauttia hänen ohjauksestaan.

Yksi asia, mikä teki erityisen vaikutuksen oli, kun Palotieltä kysyttiin hänen harrastuksiaan, niin hän vastasi kysymykseen, että leikkiminen. Vastaus kertoo paljon Palotien luovasta elämänasenteesta.

Kiitos, kun olit olemassa!