Tanzplatformilla Saksassa

Olin pari viikkoa sitten perehtymässä saksalaiseen nykytanssiskeneen Nurnbergissä. Pakaroita tuli puudutettua ja esityksistä nautittua oikein urakalla kolmen päivän ajan. Raporttiani festarista voi lukea keväällä ilmestyvästä Tanssilehti 2/2010:sta. Kun Suomen tuiskusta ja paukkupakkasista laskeutui Saksan lämpöön, ihan totta, niin tuli ensimmäinen muistuma siitä, että  meilläkin ollaan kevättä kohti menossa. Lunta ei näkynyt missään ja aurinko lämmitti meitä katukahviloissa istuksijoita. 

Saksassa on auringon, tanssin, iyengarjoogainstituutin, järjestelmällisyyden, kulttuuristen risteämien ja kiinnostavien filosofien lisäksi muutama asia, joille annan tässä erikoismaininnan. Yksi on asiakaspalvelun eräänlainen rivakka töykeys. Ihan mahtavaa! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asiakaspalvelijoiden pitäisi kohdella kaikkia 100-1000 päivässä kohtaamaansa ihmistä kuin parasta kaveriaan. 

Toinen kiitosta ansaitseva asia on saksalaiset sanomalehdet ja analysoiva keskustelukulttuuri. On hienoa, että jo sanomalehtien etusivulta alkaa sisältö. Lehdet eivät näytä ulospäin markkinamaailman mainoslepysköiltä. Suomessahan sanomalehtien etusivut ovat pääsosin mainosten valtaamia ja välillä tuntuu, että lähes kaikki muutkin sivut. Ymmärrän, että taloutensa kantimiksi lehtien on pyöritettävä mainosbisnestä, mutta se, että myykö parhaan paikkansa mainoksille vai varaako sen omalle äänelleen on valintakysymys.

Ja on Saksassa paljon muutakin kivaa. Vuosi vuodelta minä ja Saksa olemme tulleet läheisemmiksi. Se on kait sitä ystävyyden syvenemistä.