Tekeekö liikunta älykkääksi?

Göteborgilaisen Sahlgrenska- yliopistosairaalan tutkijan Maria Åbergin johdolla on tehty aikamoisen laajamittainen selvitys liikunnan ja henkisen suorituskyvyn yhteyksistä.

Tutkimuksessa selvitettiin 1,2 miljoonan asevelvollisuusikäisen miehen kuntoilutottumuksia, ja samalla miehet osallistuivat standardoituun älykkyystestiin. 

Fyysisesti aktiiviset saivat säännönmukaisesti parempia tuloksia testeissä kuin liikkumattomat toverinsa. Erityisesti looginen päättelykyky ja kielellinen kyvykkyys olivat aktiivisilla huippuluokkaa.

Ja kaksospareja tutkimalla todettiin vielä, että perintötekijöillä oli huomattavasti vähemmän vaikutuksia kuin miesten omilla valinnoilla liikunnan ja henkisten kykyjen yhteyteen. Ei siis tarvitse olla erityisemmin \"liikunnallisesti lahjakas\" saavuttaakseen liikunnan tuomia aivohyötyjä.

Tutkimus on laaja ja perusteellinen monine osatutkimuksineen. Silti mietityttää, että onko se niin, että henkisesti virkeät hakeutuvat liikunnan pariin ja vähemmän virkeät jättäytyvät harrastusten ulkopuolelle. Onko kyseessä siis muna-kana -ongelma? Liikunta renssaa aivoja monella tavalla, luo uusia hermoyhteyksiä, lisää positiivisesti vaikuttavien välittäjäaineiden ja hormonien tuottoa ja buustaa aivojen verenkiertoa. Liikunta lisää myös kehollista, sosiaalista ja tilallista älykkyyttä, mutta että matikan laskut sinänsä alkaisivat sujua paremmin liikunnan toimesta. Tätä ei tietty väitettykään, mutta tuloksia voi halutessaan nopeasti popularisoida tuohon tyyliin.

Matikan laskut eivät välttämättä lenkkipolulla aukea, mutta vireystila niiden setvimiseen on liikuntarupeaman jälkeen takuulla toinen kuin sohvaperunatilassa.