Liikunta, osa identiteettiä

Uudessa Liikunta&Tiede-lehdessä (6/09, s. 22-24) liikuntakulttuurin johtotehtävistä eläköitynyt pitkän linjan liikuntavaikuttaja Raija Mattila nosti esiin tärkeän pointin, joka usein tuntuu unohtuvan hyötyjä ja haittoja (erityisesti taloudellisia) punnitsevassa yhteiskunnassa: liikunta ei ole vain terveyden ja hyvinvoinnin väline, vaan se on itseisarvoista. Liikunta on osa elämää ja tärkeää sinällään. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa liikunta tuntuu saavan tilaa ainoastaan, kun sitä perustellaan vankasti joko huippu-urheilun tai sitten terveyden edistämisen näkökulmasta. Molemmat paketoidaan huolellisesti euromääräisiin kääreisiin: näin ja näin paljon säästettäisiin terveysmenoissa, kun ihmiset liikkuisivat jne. 

Terveyden kohentaminen on varmasti monelle hyvä ja innostava motivaation lähde liikkuumaan lähdettäessä. Liikunta ei ole kuitenkaan vain väline, vaan se on olemisen tapa tai osa olemisen tapaa. Se on syvempi osa ihmisen identiteettiä kuin siihen liittyvät vaikutukset. Liikunnalle täytyy olla aikaa ja tilaa elämässä, ilman perusteitakin.